Avioero ja lapset
Aina kun pariskunta eroaa ja kuvioissa on mukana lapsi tai lapsia, monimutkaistuu eroon liittyvät prosessit huomattavasti.
Seuraavaksi käymme läpi niitä asioita, jotka pitää ottaa huomioon, ja sopia erotilanteessa.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta (190/2019) (myöhemmin lapsenhuoltolaki) vaikuttaa sosiaalihuollon tehtäviin.
Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat järjestelyt voidaan entistä monipuolisemmin toteuttaa sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella.
Lakiin on otettu nykyistä selkeämpi säännös siitä, että kummankin vanhemman on osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen.
Vanhempien on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle.
Vanhemmalle on säädetty velvollisuus ilmoittaa toiselle vanhemmalle muuttoaikeistaan, jos muutto vaikuttaisi lapsen huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen.
Tällä kannustetaan vanhempia pohtimaan jo etukäteen oman muuttonsa vaikutuksia lapsen huollon ja tapaamisoikeuden toteutumiseen ja järjestämään tarvittaessa nämä asiat oikeudellisesti uudelleen.
Lapsenhuoltolakiin on lisätty uusia säännöksiä huoltajien velvollisuudesta suojella lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta.
Avioerotilanteessa toivetilana on aina, että vanhemmat ajattelisivat subjektiivisesti lapsen parasta, mutta näinhän asia ei ole.
Molemmilla vanhemmilla on mukana omat tunteensa ja omat tahtotilansa lasta tai lapsia kohtaan, ja joskus nämä toiveet ja ajatukset eivät kohtaa, ja tarvitaan ulkopuolinen taho sopimaan asioista vanhempien kanssa.
Tässä osiossa käsittelemme näitä lapsen asioiden eri kohtia niin lapsen huollosta, tapaamisista, kuin asumiskysymyksistä.
Jos isyys tai äitiys on tunnustettu odotusaikana neuvolassa tai lastenvalvojan luona, tunnustajasta tulee automaattisesti lapsen yhteishuoltaja, kun vanhemmuus on vahvistettu.
Erillistä yhteishuoltosopimusta ei tällöin tarvitse tehdä. Jos vanhemmuus tunnustetaan vasta lapsen syntymän jälkeen, lapsen synnyttänyt äiti on yksin lapsensa huoltaja.
Vanhemmat voivat sopia lastenvalvojan luona huollosta myös lapsen syntymän jälkeen.
Jos isyys on tunnustettu ennen lapsen syntymää ennen lainmuutoksen voimaantuloa (1.12.2019), sovelletaan nykyisen lain säännöksiä, vaikka lapsi syntyy lain voimaantulon jälkeen.
Tunnustaja ei siis näissä tilanteissa saa huoltajuutta suoraan uuden lain nojalla.
Eron jälkeen vanhempien on sovittava neljästä asiasta:
Vanhemmilla on vapaus sopia näistä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Vanhemmat sopivat yhdessä myös muista lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista, kuten terveydenhuollosta ja harrastuksista.
Ero mullistaa koko lapsen maailman. Lapsellakin voi kestää useampia vuosia, ennen kuin hän sopeutuu vanhempiensa eroon.
Tutkimukset osoittavat, että suurin riskitekijä lapsen hyvinvoinnille on vanhempien välinen runsas ja vihamielinen riitely – riippumatta siitä, ovatko vanhemmat yhdessä vai eivät.
Usein vanhempien parisuhde on ollut riitaisa jo ennen eroa, mikä on voinut ahdistaa lasta.
Mikäli vanhempien välinen riitely vähenee eron myötä, ero voi lapsen kehityksen kannalta olla hyvä asia.
Kuten lentokoneessakin, myös erotilanteessa vanhemman tulee laittaa happinaamari ensin omille kasvoilleen.
Silloin hän pystyy parhaiten auttamaan lasta käsittelemään eroon liittyviä tunteita. Vanhempien hyvinvointi lisää lasten hyvinvointia.
Monesti erotilanteet kuitenkin kärjistävät lapsenkin tilannetta, ja joskus lapsia käytetään jopa ”nappuloina” aikuisten välisissä kiistoissa.
Viimeistään tarvitaan molemmille vanhemmille apua, ja yleensä yhteiset asiat käsitellään jonkinlaisen tapaamisjärjestelyiden kautta esimerkiksi alueellisessa sosiaali- ja perhehuollossa.
Molempien vanhempien on eron jälkeen kannettava vastuu siitä, että lapsi saa elää turvallisesti, lapsella on mahdollisuus suku- ja ystävyyssuhteisiin sekä harrastuksiin, riittävään lepoon ja leikkiin. On myös tärkeätä, että vanhemmat ponnistelevat sen eteen, että lapsen suhde ja yhteys vanhempiinsa säilyy.
Vanhempien tulisi taata lapselle hyvä hoito (ravinto, lepo, terveydenhoito). Lasta tulisi kasvattaa niin, että lapsi saa osakseen ymmärrystä, hellyyttä ja rakkautta. Lasta ei saa kohdella kaltoin tai väkivaltaisesti vaan vanhempien tulisi turvata lapselle turvallinen ja asianmukainen kasvuympäristö.
Vanhempien on kerrottava lapselle hänen elämäänsä koskevista päätöksistä ja muista lapsen elämään vaikuttavista asioista. Päätöksiä tehdessään vanhempien tulisi aina ottaa huomioon myös lapsen omat toiveet ja näkemykset mahdollisuuksien mukaan. On kuitenkin muistettava, että vastuu ratkaisuista on aina aikuisten, ei koskaan lapsen vastuulla.
Vanhempien on erotilanteessa sovittava neljästä asiasta: lapsen huoltajuudesta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta sekä elatusmaksuista. Vanhemmilla on vapaus sopia näistä parhaaksi katsomallaan tavalla. Sopimuksen voi tehdä suullisesti tai kirjallisesti. Suositeltavaa on, että vanhemmat laativat kirjallisen sopimuksen, jonka he esittävät lastenvalvojan (=sosiaalilautakunnan) vahvistamaksi. Sopimus vahvistetaan siinä kunnassa, missä on lapsen virallinen osoite. Jos lapsella ei ole asuinpaikkaa Suomessa, niin sopimuksen vahvistaa sen kunnan sosiaalilautakunta, jossa lapsella on viimeiseksi ollut asuinpaikka tai jossa vanhemmalla / vanhemmilla on viimeksi ollut asuinpaikka. Lastenvalvojan vahvistama sopimus on aina myös täytäntöönpanokelpoinen.
Lastenvalvojan tehtävänä on huolehtia, että vanhempien laatima sopimus on lapsen edun mukainen ja että siinä on huomioitu lapsen omat toivomukset. Lastenvalvoja avustaa vanhempien sopimuksen laatimisessa ja sopimuksen sisällöstä keskustelemisessa. Huomiota kiinnitetään vanhempien kykyyn asettaa etusijalle lapsen tarpeet, toiveet ja etu vanhempien välisten mahdollisten ristiriitojen sijaan sekä kykyyn ottaa yhdessä tuumin vastuuta lapsen asioiden hoitamisesta. Huomiota kiinnitetään lapsen ikään, erityisen tuen tarpeisiin, kehitystasoon, lapsen luonteeseen ja kotien väliseen etäisyyteen.
Vanhempien ja lastenvalvojan tapaamiset eivät rajoitu yhteen kertaan, vaan tapaamisia on tarpeellinen määrä, ja niitä voi olla koko lapsen kasvun ajan tarpeelliseksi katsotuissa tilanteissa.
Vanhemmuussuunnitelman täyttäminen ennen lastenvalvojalla käymistä voi helpottaa sopimukseen pääsemistä. Vanhemmuussuunnitelma on hyvin yksityiskohtainen ja sen tavoitteena on auttaa vanhempia hahmottamaan, mistä kaikista asioista heidän on hyvä neuvotella ja sopia. Vanhemmuussuunnitelman vanhemmat voivat halutessaan päivittää vuosittain lapsen kasvun myötä.
Vanhemmat voivat käyttää myös maksutonta perheasioiden sovittelua, jossa sovittelijan avulla vanhemmat neuvottelevat lapsen elämään liittyvien asioiden järjestämisestä. Jos sovintoa ei synny, niin viime kädessä asiat voidaan ratkaista oikeudessa. Käräjäoikeudet järjestävät asiantuntija-avusteista tuomioistuinsovittelua.
”Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita on vaalittava.” Lapsenhuoltolaki 1 §.
Monesti elämässä ei kuitenkaan aina mene kuten lakipykälissä ja siksi aina erotilanteessa toivomuksena olisi, että vanhemmat pystyisivät yhdessä päättämään alaikäisten lasten huoltamisesta mahdollisimman parhailla tavoilla myös eron jälkeen.
Lapsen huoltajina toimivat vanhemmat tai henkilöt, joille huolto on uskottu. Lapsen huollolla tarkoitetaan lapsen henkilökohtaisten asioiden hoitoa, kasvatusta. koulutusta, asuinpaikkaa, harrastuksia ja huolenpitoa. Huoltajan tehtäviin kuuluu myös läheisten ihmissuhteiden, erityisesti lapsen ja vanhempien välisen suhteen, turvaaminen.
Eron jälkeen sovitaan yleisimmin yhteishuoltajuus, jolloin vanhemmilla on yhteistoimintavelvollisuus. Tällöin vanhemmat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset. Tämän lisäksi molemmilla huoltajilla on oikeus saada lasta koskevia tietoja viranomaisilta.
Yksinhuollossa lapsen huolto uskotaan yksin toiselle vanhemmalle. Tällöin huoltaja voi tehdä yksin kaikki lasta koskevat päätökset. On kuitenkin tärkeää muistaa, että yksinhuoltajuus ei rajoita lapsen oikeutta pitää yhteyttä ja tavata toista vanhempaansa.
On myös erikoistilanteita, joissa lapsen huolto siirtyy vanhemmilta myös pois.
Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapsen oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu / ei ole kirjoilla. Vanhemmat sopivat siitä, miten lapsi viettää aikaansa molempien vanhempien luona ja miten lapsen tapaamisoikeus ja yhteydenpito vanhempiensa kanssa (esim. puhelut, viikkotapaamiset, viestittely) toteutuu. Tapaamisia miettiessä vanhempien tulisi ottaa huomioon lapsen ikä, kotien välimatkat ja lapsen suhde toiseen vanhempaan. Molempien vanhempien on omalla toiminnallaan myötävaikutettava siihen, että lapsen suhde toiseen vanhempaa toteutuu ja mahdollistuu eikä lapsen ja toisen vanhemman suhteella saa tuottaa aiheettomasti haittaa.
Vanhempien tulee sopia, millä tavoin lapsen siirtymät kodista toiseen toteutuvat ja missä määrin lapsi voi itse kulkea kotien välillä. Usein lapsi tarvitsee vanhempiensa apua mm. tavaroiden kuljettamiseen sekä turvallisen matkustamisen varmistamiseen. Vanhempien laatiman selkeä sopimus vaihtotilanteista ja niihin liittyvistä aikatauluista yleensä helpottaa sekä vanhempien että lapsen arjen ennakoitavuutta ja sujuvuutta.
Luonapidon osalta on syytä keskustella myös siitä, miten toimitaan, jos tapaamista joudutaan siirtämään lapsen tai vanhemman sairastamisen vuoksi. On tärkeätä, että vanhempien välillä kulkee tietoa lapsen sairastamisesta, mahdollisista lääkärissä käynneistä sekä lääkityksestä. Asianmukaisesta terveydenhoidosta huolehtiminen on vanhempien vastuulla.
Luonapidosta sovittaessa on hyvä pohtia myös loma-ajan järjestellyitä ja millä tavoin vanhemmat niistä vuosittain sopivat. Lapsen lomien osalta voi sopia vaikkapa vuorovuosijärjestelyn eli loma-ajat vaihtuvat vuorovuosittain vanhempien kesken. On hyvä muistaa, että usein uusperhetilanteissa loma-ajoista ja niihin liittyvistä järjestelyistä sopiminen voi olla monimutkaisempaa, kun on otettava huomioon useamman aikuisen sekä lapsen elämän aikataulut ja menot.
Elämän todelliset tilanteet voivat olla erilaisia kuin mitkään paperille kirjoitetut sopimukset, joten on todennäköistä, että molempien vanhempien on valmistauduttava myös elämän tuomien tilanteiden joustoihin – ja tällöin vanhemmilta vaaditaan ymmärrystä ja tilannetajua.
Miten lapsen elatus turvataan?
Molemmat vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta eron jälkeen. Mikään viranomainen ei määrää lapselle elatusapua viran puolesta, vaan sitä on vaadittava. Elatusasiassa lasta edustaa se huoltaja, jonka luona lapsi on kirjoilla. Elatusapusopimus on tehtävä kirjallisesti. Jos elatusvelvollinen laiminlyö elatusavun maksamisen, vanhempi voi hakea Kelasta elatustukea, jota varten tarvitaan vahvistettu elatusapusopimus.
Vanhemmat voivat sopia, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona (vuoroasuminen). Koska lapsella voi kotikuntalain mukaan olla vain yksi virallinen asuinpaikka, on vuoroasumista koskevaan sopimukseen kirjattava tieto siitä, kumpi kodeista ilmoitetaan maistraatille lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. On muistettava, että lapsella voi olla oikeus elatusapuun toiselta vanhemmaltaan myös vuoroasumistilanteessa, jos esimerkiksi vanhempien taloudellinen tilanne on hyvin erilainen.
Vuoroasumistilanteessakin toinen vanhemmista voi olla velvollinen maksamaan elatusapua, vanhempien elatuskyvyistä ja perheen muista järjestelyistä riippuen. On huomattava, että oikeusministeriön ohjeessa lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi (Oikeusministeriön julkaisu 2007:2) ei ole otettu huomioon vuoroasumista koskevia säännöksiä. Esimerkiksi ohjeen mukaiset luonapitovähennykset eivät sellaisenaan sovellu vuoroasumiseen. Tämän vuoksi ohjetta voidaan vuoroasumisessa ja siihen rinnastuvassa laajassa tapaamisoikeudessa noudattaa vain soveltuvin osin. Vuoroasuminen on kirjattu Lapsenhuoltolakiin 7§ (astui voimaan 1.12.2019), jolloin vanhemmat voivat sopia, että lapsi asuu vuorotellen vanhempiensa luona. Sopimukseen on hyvä kirjata tarkemmat tiedot vuoroasumisen toteuttamisesta ja myös vuoroasumista koskevista kuljetus- ja matkakustannuksista. Vanhempien on sovittava myös siitä, kumman vanhemman koti merkataan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi.
Lapsenhuoltolain uudistuksella ei ole välitöntä vaikutusta etuuksia ja palveluja koskevaan lainsäädäntöön. Vuoroasumisen huomioon ottamista etuuksia ja palveluja koskevassa lainsäädännössä selvitettiin keväällä 2018 STM:n työryhmässä (STM:n raportteja ja muistioita 18/2018 (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3929-5). Selvitystyötä jatketaan valtioneuvoston tutkimushankkeessa.
Lapsen on tärkeä saada kokea, että asumisratkaisu on valittu hänen parhaakseen. Vanhemmat valitsevat vuoroasumisen yleensä siksi, että he haluavat elää arkea lastensa kanssa ja jakaa kasvatusvastuun tasavertaisesti. Myös elatusvastuun jakautuminen tasapuolisesti ja vanhempien välisen kiistan välttäminen voivat olla asumisratkaisun taustalla. Vuoroasuminen vaatii vanhemmilta keskusteluyhteyttä, joustavuutta ja yhteistyötaitoja. Vaikka ikävä ja syyllisyys voi ”lapsettomalla” viikolla vaivata vanhempaa, tarjoaa viikko myös mahdollisuuden omaan aikaan. Kun vanhempi ei ole lapsen kanssa koko ajan, hän voi kokea yhteisen ajan entistä arvokkaammaksi.
Lapselle kahden kodin arki on hyvä siksi, että hän voi säilyttää läheisen ja kiinteän suhteen molempiin vanhempiin eron jälkeen. Lapsen tulisi olla halukas vuoroasumiseen ja hänen toiveensa esimerkiksi vaihtovälin pituudesta tulee ottaa huomioon ikä- ja kehitystason mukaisesti. Mitä pienempi lapsi on, sitä tarkemmin asumisratkaisua valitessa tulisi pohtia, millainen lapsen suhde molempiin vanhempiin on, miten vanhemmat tulevat toimeen keskenään ja miten kaukana kodit sijaitsevat toisistaan. Asumisen tarpeet voivat myös muuttua iän myötä. Esimerkiksi murrosiässä, itsenäistymisen ja kaveripiirin merkityksen kasvaessa, voi tulla tarve muuttaa aiemmin sovittua asumisjärjestelyä.
Vuoroasumisen haasteena lapselle on, että hän joutuu kulkemaan kahden kodin välillä ja sopeutumaan joustavasti kahden kodin sääntöihin. Lasta voi rasittaa tavaroiden alituinen pakkaaminen tai unohtuminen toiseen kotiin. Vanhempien tulisi pitää huolta siitä, että lapsen ja tavaroiden kulkeminen kahden kodin välillä sujuu mahdollisimman vaivattomasti. Lähekkäin sijaitsevat kodit helpottavat lapsen elämää: koulunkäyntiä, ystävyyssuhteiden ylläpitoa ja harrastamista.
Lapset sopeutuvat yksilöllisesti vuoroasumiseen. Parhaiten asumisratkaisu toimii silloin, kun vanhemmat tekevät yhteistyötä lasta koskevissa asioissa ja lapsella on tunne siitä, että hänellä on paikka molemmissa kodeissa. Lapsi voi silloin kokea, että hänellä on edelleen yksi perhe, joka vain asuu kahdessa kodissa.